(Jälleen) uusi alku

Nyt kun viimeiset opiskeluhommat on gradua myöten tehty ja ensimmäiset askeleet opetusalan töissä otettu, on aika tehdä päätöksiä kuvaamisen suhteen. Perustin valokuvayritykseni, oman toiminimen syksyllä 2013 ja olen siis koko yrittämisen ajan ollut ensisijaisesti päätoiminen yrittäjä. Aloitin kuvaamisen muistaakseni yläasteella, ja lukiossa kuvasin enenevässä määrin kavereita ja kavereiden kavereita, kunnes työ vei niin sanotusti mukanaan.

Kun hädin tuskin muistaa aikaa, jolloin ei ollut koululainen tai opiskelija, on opiskeluiden loppu melkoinen identiteettikriisi. Ainakin minulle. Uusi elämänvaihe tuntuu näin alkuun vievän energian ja ajan melko tehokkaasti, mutta siitä huolimatta (tai juuri sen takia) haluan panostaa myös omiin juttuihini ja harrastuksiini. Käytännössä se tarkoittaa tämän blogin perustamista, rajumpaa karsintaa kuvauskeikkojen suhteen (otan niitä vähemmän ja niputan niitä mahdollisimman paljon samoille viikonlopuille, jotta olisin aidosti vapaallakin joskus) sekä enemmän omia kuvausprojekteja.

Kuvaaminen, myöskään asiakaskuvaukset, eivät siis ole jäämässä. Pikemminkin aion jatkossa panostaa entistäkin enemmän niihin osa-alueisiin, jotka koen omimmikseni. Studiokuvaukset jäävät siis toistaiseksi varsin vähälle, ellei kokonaan pois, sillä luonto on säästä ja vuodenajasta riippumatta oma elementtini.

Tämä on ehkä viides kerta, kun aloitan blogin pitämisen, mutta ei kai se ketään vahingoita. Aiemmat blogit ovat kaatuneet oikeastaan joka kerta samaan syyhyn: en oikein tiennyt, millaista linjaa vetäisin. Toisaalta huvittaisi joskus ottaa kantaa vaikkapa koulumaailman ilmiöihin tai pohtia luovan alan yrittäjänä olemista. Toisaalta puolison keliakian myötä olen innostunut gluteenittomasta leivonnasta melkoisesti, ja ravintoloissa käyminen on yksi lempiharrastuksistamme. Joskus kirpparilta löytyy niin kivoja vaatteita, että asukuvienkin maailmaan olisi kiva vähän ulottaa näppejään. Joskus, tosin valitettavan harvoin, tulee myös neulottua tai tehtyä jotain muita käsitöitä. Ja sitten on tietysti tämä selkein, valokuvaus.

Selinan mukaan yhdistäväksi tekijäksi riitän minä, ja tätä neuvoa ajattelin nyt noudattaa. Tämä ei ole valokuvausyritykseni blogi eikä leivontablogi tai käsityöblogi. Tämä on paikka kaikelle, mikä saa minut innostumaan, mitä haluan jakaa tai mistä koen avautumistarvetta. Sekalaista sillisoppaa siis.

Kategorioita, joista kuvittelen tulevani postaamaan:

Valokuvaaminen: kulissien takana, omia kuvaprojekteja, valokuvauksen pohdintaa metatasolla

Työ: ajankäyttö, motivaatio, yrittäjyys, luova ala, opetusala

Kirjallisuus: lukusuosituksia, kannanottoja lukutaidon puolesta

Arki: asut, reissut, sisustaminen, vanhempien kissat ja anoppilan koirat

Neulominen: villasukat

Ruoka: leipomukset, tuotesuositukset, ravintolat (gluteenittomuus painotettuna)

Tampere: vinkit ja paikat

Postaustahti tulee luultavasti olemaan jotakin tyyliin kolme postausta perättäisinä  päivinä, neljän viikon tauko ja sitten taas uusi innostus muutaman postauksen ajaksi. Sen kummempaa säännöllisyyttä tuskin on luvassa.

Aiemmasta tällä sivulla olleesta blogista poiketen en linkkaa uusia blogipäivityksiä Facebook-sivulleni, vaan omistan Suvi-Marja Tuulian pelkästään valokuvatöilleni. Häiden pidemmät, dokumentaariset kuvakoosteet ilmestyvät jatkossa omalle galleriasivulle. En tiedä, miten blogeja nykyään seurataan (itse seuraan ihan vain kirjanmerkkien avulla), mutta tein jo blogille oman IG-tilinkin @ihananharmaa, jonne linkkaan uusimmat postaukset sekä muuta materiaalia.

Tallenna

2 vastausta artikkeliin “(Jälleen) uusi alku”

  1. Ah, ihanan informatiivinen teksti! Ja toi sun syksypärstäkuva on mahtava.

    Samanhenkistä karsimista tässäkin syksyssä menossa. Tuntuu, että yleisesti syksy on kaikkien uusien juttujen aikaa, mutta kyllä rajoittaminenkin tekee hyvää. Pysyy pää jotenkin kasassa.

    Muuten, mä käytän myös bloglovinia seuraamiseen, joten sinne kannattaa ainakin tehdä mahdolliseksi seuraaminen, vaikka itse ei käyttäisi. Käsittääkseni Suomessa edelleen aika suosittu väline ja bloggaajalle vaivaton 🙂

  2. Kiitos! Änginkin saman tien saman kuvan melkein jokaiseen mahdolliseen paikkaan 🙂

    Mä oon viime päivinä kotimatkoilla katsellut pyörän selästä ruskapuita ja miettinyt kaihoisasti että koskahan niitä ehtisi kuvaamaan. Tai vaikka edes lenkille. Eli uuden alun aikaa todellakin tämä syksy, mutta ehkä marraskuu on jo sitten sitä ihanan harmaata ja armollista aikaa.

    Nyt pitäisi löytyä Bloglovinista, jos ei äsken vielä löytynyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *